Hiljaiseloa täällä blogissa. Salli kasvaa ja kohisee (tai no kohinaksi tuota sen ääntelyä ei voi sanoa, se on ulvontaa, haukuntaa, ärinää, purinaa...). Korkeus on nyt 35cm eli juuri keskarin alamitoissa vielä mennään. Todennäköisesti Salli kasvaa vielä n 2cm - ainakin niin toivon. Painoa oli 5,5kg, ikähän on nyt 5kk ja 2vkoa. 

Viikon päästä on Sallin ja Carloksen (ja Heidin) näyttelydepyytti. Sitä juhlistaakseni piti ostaa uudet näyttelyhousut ja neule. Näyttelypukeutuminen on kyllä jokseenkin oma taiteenlajinsa. Vähimmäisvaatimus vaatteillehan on, että niiden väri eroaa koiran väristä. Ei tietenkään sitä lue säännöissä, vaan maalaisjärjelläkin ajateltuna se helpottaa koiran tuomarointia. Ei siis kannata omistaa mustaa koiraa jos koko vaatekaappi on musta kuten minulla - tai sitten se on hyvä tekosyy ostaa uusia vaatteita.
Yleisesti seurakoirakehiin myös pukeudutaan siististi. Jokainen tietysti määrittele siistin pukeutumisen itse, mutta pienen puudelin kanssa voi näyttää metsästykseen sopiva asu aika koomiselta. Lisäksi kehän laidalta usein paheksutaan jos on liian paljastava asu - kannattaa myös miettiä miltä seisaaltaan siveältä näyttävä hame näyttää pienen koiran kanssa kyykistellessä (nim merk kokemusta on). Tietysti joidenkin tuomareiden kohdalla rintavarustusta esittelevä asu voi nostaa koiran sijoitusta ;)
Käytännöllisyyskin pitää ottaa huomioon - hienot korkkarit voivat näyttää vähemmän hienoilta kun ne tipahtavat kesken juoksun jaloista TAI kun handleri nyrjäyttää nilkkansa kehää kiertäessään. Niimpä minäkin olen joutunut ostamaan muutaman parin juoksukelpoisia avokkaita - enhän nyt muuten kenkiä haluisi ostaa (muuten vaan kaappi on täynnä kenkiä).
Kaverit Iiriksen näyttelyuran alussa naureskelivat, kun kuulivat minun ostaneen muutaman jakkupuvun (harmaa housullinen jakkupuku - jonka housut tosin nykyään näyttävät verkkareilta juostessa), luonnonvalkoisen hameellisen jakkupuvun (jossa epähuomiossa saatan paljastella liikaa) - mikään ei ehkä voinut olla kauempana omasta tyylistäni kuin jakkupuvut. Kai sitä jotenkin kieroutuu koiranäyttelyissä käytyään, sillä nykyisin saatan jopa töissä käyttää jakkupuvun ylä- TAI alaosaa (en sentään vielä molempia yhdessä).
Ja kaiken huipuksi  nyt olen äärettömän onnellinen viimeisestä "pakko"ostoksesta: vaaleanharmaa/ruskeahkoista suorista villakangashousuista (olen myös äärettömän onnellinen havainnostani, että kyseiset housut voi pestä vain kuivapesussa) ja luonnonvaaleasta neulepaidasta...

Vielä kuva näyttelypukeutumisesta a'la Tiina: